Perjantai 24.2.

davdavdavimg_1055 img_1051 img_1059

 

 

Tänä kyseisenä aamuna heräsimme puoli viiden aikaan, jotta pääsimme lähtemään kuuden jälkeen bussilla kohti Lumo- ja Sarova -luonnonsuojelualueita. Matka alas vuorelta tasangolle taittui usvaisessa aamuhämärässä kuunsirpin loisteessa. Eläinten bongailu alkoi jo hyvissä ajoin ennen alueelle saapumista: tien laidalta löytyi muun muassa paviaaneja, puhveleita, seeproja ja antilooppeja.

Pysähdyimme Lumon porteille katselemaan villieläinten pääkalloja. Lumo on paikallisten ylläpitämä villieläinten luonnonsuojelualue. Portit ohitettuamme lähes heti toisella puolella meitä oli vastassa savannialueen ensimmäiset eläimet: bussimme rinnalle lensi pikkulintuja, joilla oli kirkkaankeltainen vatsapuoli. Vain muutaman minuutin ajettuamme kohtasimme kirahvin, joka oli alle 15 metrin päässä bussista. Ensimmäisen tunnin aikana näimme myös useita impalalaumoja, puhveleita, strutseja, pahkasikoja ja antilooppeja. Alkumatka vastasi eläinmäärältään odotuksia – eläimiä näkyi tasaisin välimatkoin, mutta ei jatkuvasti. Kuivakausi näkyi ympäristön karuudessaan ja sen kautta myös laiduntavien eläinten määrässä.

Reitin jatkuessa koimme kuitenkin suuren yllätyksen, kun eteemme avautui valtava puhveleiden täyttämä alue. Aikaisempien muutaman yksilön muodostamien ryhmien sijasta safarilla laidunsi nyt useita satoja eläimiä: puhveleita, seeproja ja antilooppeja. Keskittymisen syynä oli aikaisempaa kosteampi ympäristö, jossa riitti syötävää. Tosin tämänkin alueen luonnolliset vesivarastot olivat kuivuneet loppuun.

Keskellä brittiläisten yksityisesti omistamaa Sarovaa sijaitsi ylellinen hotelli. Erityisen silmiinpistävää olikin kontrasti turisteille suunnatun hotellin ja paikallisen asutuksen välillä. Rakennuksen yhteydessä oli eläimille keinotekoisesti tehty juomapaikka. Pysähdyimme nopeasti katselemaan monimuotoista eläinjoukkoa, jossa jokainen kilpaili paikastaan lammikossa. Ilmeisesti ihmisen tuomat vesivarat ovat vastaavanlaisina hyvin kuivina jaksoina jopa elinehto paikallisen savannin eläimille.

Puhvelipainotteisen safarin jälkipuolella pitkä odotus ja etsintä palkittiin, kun varjoisista pusikoista löytyi taitavasti maastoutunut leijonauros. Ilman vastaantulevien turistien ja paikallisten tarkkoja silmiä olisi kissapedon puunjuuren takaa pilkottanut takaraivo helposti jäänyt huomaamatta. Vähän matkan päästä tämän jälkeen pensaista rymisteli myös iäkäs, puun oksia mutusteleva urosnorsu. Lopun kruunasi viisihenkisen norsurelauman esiintyminen – erityisesti norsunpoikasen mukanaolo ilahdutti.

Safarin jälkeen tutkimusaseman johtaja Mwadime kutsui meidät kotiinsa tapaamaan perhettään sekä vaimonsa Jenniferin kirkkokuoron jäseniä. Mwadimen koti oli eilen vierailemaamme Dariuksen kotiin verrattuna melko hyväkuntoinen ja isokokoinen paikallisella tasolla. Saavuttuamme meille tarjottiin maittava lounas, jonka jälkeen teimme tutustumiskierroksen talon pihapiiriin. Mwadimella oli Helsingin yliopiston rahoittamana käytössään muun muassa aurinkopaneeleja sekä laitteisto, joka mittaa viljelysmaan hiilidioksidipäästöjä.

Jenniferin kirkkokuoro piti meille esityksen, johon kuului tanssia ja laulua. Muutaman kappaleen esitettyään kuorolaiset tulivat hakemaan meidät mukaan tanssimaan ja pidimme kaikki hauskaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s